SYDÄN VIERAASSA TALOSSA (2000)

The House of Mirth/Glädjens hus
Ohjaaja
Terence Davies
Henkilöt
Gillian Anderson, Dan Aykroyd, Eleanor Bron
Maa
Iso-Britannia/Yhdysvallat/Ranska/Saksa
Tekstitys
suom. tekstit/svensk text
Kesto
141 min
Teemat
Kopiotieto
KAVI 35 mm
Lisätieto
Edith Whartonin romaanista
Ikäraja

Terence Daviesin todellinen suuremman yleisön läpimurto oli rahakkaiden yläluokkien materialismia, tekopyhyyttä ja ahneutta kritisoiva Edith Whartonin klassikkoromaanin sovitus. Gillian Anderson tekee uransa parhaan roolisuorituksen korsetin puristuksiin kahlittuna seurapiirinaisena tässä tukahduttujen tunteiden bergmanilaisessa kamaridraamassa.

***

Vuonna 2000 Terence Daviesilta (1945-2023) ilmestyi uran varsinainen menestysteos, Edith Whartonin romaaniin Säätynsä uhri (1905) perustuva Sydän vieraassa talossa. Keskiössä vaikuttaa Gillian Anderson tulkiten Lily Bartin roolin. Lily kuuluu New Yorkin korkeaan seurapiiriin. Hänen syntyperänsä, kauneutensa ja älykkyytensä kompensoivat helposti hänen varallisuuden puutteensa. Davies esittää tarinansa ikään kuin sarjan kuvina, sillä jokainen kohtaus on taulun tavoin taiteellisesti ilmaistu. Anderson valittiin rooliin, koska Davies näki näyttelijässä yhdennäköisyyttä John Singer Sargentin maalausten naishahmojen kanssa. Kaikki vie vääjäämättä kohti Lilyn kohtaloa ja mukana on kaikuja niin Anna Kareninasta kuin Rouva Bovarysta.

Elokuvan jokaisessa osassa Lily tekee elämässään valintoja, usein yllättävällä tavalla, melkein aina tuhoisasti, kuitenkin myös salaperäisesti. Maaseututalon juhlissa tehdään selväksi, että varakas mutta luonteeltaan tylsä Percy Gryce (Pearce Quigley) on kutsuttu nimenomaan Lilya varten, sillä avioliitto hänen kanssaan ratkaisisi Lilyn taloudelliset ja sosiaaliset ongelmat. Junamatkalla näemme Lilyn osoittavan jonkinasteista kiinnostusta. Kun ujo mies ehdottaa tapaamista kirkossa seuraavana päivänä, Lily suostuu pyyntöön. Kuitenkin seuraavana aamuna mies odottaa turhaan seuralaistaan.

Tämä ei ole ensimmäinen valinnoista, jonka näemme Lilyn tekevän. Aiemmin hän otti riskin mennäkseen teelle Lawrence Seldenin (Eric Stoltz) asuntoon. Energia Lilyn ja Seldenin välillä on ilmeistä, vaikka molemmat ovat sitä mieltä, ettei kummallakaan ole tarpeeksi varaa avioliittoon. Seldenille hän yrittää selittää, miksi avioliitto on hänen ainoa vaihtoehtonsa. Elokuvan edetessä katsoja ymmärtää paremmin Lilyn jännitteitä sen välillä, mitä hän haluaa, kuka hän on ja missä hän on. Tässä vaiheessa hän on kuitenkin edelleen mysteeri.

Sydän vieraassa talossa on elokuva, joka koostuu hypnoottisista sekä arvoituksellisista liukenemisista ja siirtymisistä. Paitsi että kokonaisuus lumoaa visuaalisesti, on Daviesin ohjaustyö kompleksisen ja haastavan dialogin juhlaa, voimakkaasti sanojen voimaan nojaava kokonaisuus. Pienikin hiljainen hetki tuntuu kriittiseltä. ”Ajattelin, että voisin hallita omaa elämääni”, Lily itkee Grace Stephneylle (Jodhi May). Lily tietää, että Grycen hyväksyminen veisi hänet jonnekin, jonne hän ei halua mennä. Hyväksymättä jättäminen puolestaan voisi olla yhtä vaarallista. Yleisö näkee kuitenkin pimeyden, johon Lily tietoisesti siirtyy. Valoa on tässä elokuvassa kaikkialla, jopa veden päällä sekä kimaltelevissa peileissä. Ihmiset yrittävät jatkuvasti suojautua sitä vastaan: aurinkovarjoilla, kaihtimilla sekä verhoilla. Mutta valo on elämää. Varjot ja pimeys ovat sitä vastoin erilaisia.

Mozartin Cosi Fan Tutte on osa siirtymää, joka edustaa vertaansa vailla olevaa elokuvallista ilmaisua. Seldenin teehetken ja Sim Rosedalen (Anthony Lapaglia) yllätyskosinnan jälkeisissä tunnelmissa Lily hyväksyy puhelimessa Bertha Dorsetin (Laura Linney) ehdotuksen Välimeren risteilystä. Kamera vie meidät suljettujen huoneiden läpi, se vaeltelee puutarhoissa. Sadepisaroiden lumoava tanssi joella muuttuu auringonvaloksi vedessä. Jo tämä jakso osoittaa sen, että Sydän vieraassa talossa on voimakkaan visuaalinen kokemus kirjallisista juuristaan huolimatta. Surullisten sielujen hahmottajana Davies ei liikuta kokijaansa vain ajassa ja tilassa vaan myös selventää puhtaasti kuviensa kautta olevansa elokuvan maailman ytimessä.

–  Tamara Traczin (Senses of Cinema) ja muiden lähteiden mukaan Joona Hautaniemi 4.4.2024