Grace Kelly on 1950-luvun merkittäviä muoti-ikoneita, jonka näkemyksellinen ja ajaton tyylitaju inspiroi yhä muotisuunnittelijoita ja puvustajia. Valokuvamallinakin työskennellyt Kelly omaksui puvut osaksi näyttelijäntyötään, ja vaikutti vaatevalintoihin osassa elokuvissaan. Hänen valkokangastyylinsä oli usein versioitu hänen tavanomaisesta tyylistään.

”Grace Kelly -tyyli”

Grace Kellyn tyyliä seurattiin tiiviisti sen jälkeen, kun hän ponnahti filmitähdeksi. Hän näytteli tyypillisesti yläluokkaisia, rikkaita naisia, joiden asuvalinnat heijastelivat aseman mukaista glamouria. Pukujen linjat noudattivat 50-luvun muodikasta yläosasta tyköistuvaa ja vyötäröltä levenevää tai kapeaa mallia. Materiaalit olivat luksusta; pitsiä, ilmavaa sifonkia ja laskeutuvaa silkkiä, unohtamatta virheettömästi istuvia leninkejä ja kävelypukuja. Värimaailma oli hillitty, usein neutraali tai pastelliin taipuva. Vastapainona Kelly nähtiin myös villatakeissa, puseroissa, hameissa ja farkuissa. Arkisempi tyyli tunnettiin collegetyttö-lookina.

Kelly työskenteli läheisesti elokuviensa pukusuunnittelijoiden kanssa, he yhdessä tiesivät millaiset tyylit ja värit sopivat hänelle ja Technicolor-filmille. Paramountin Edith Head ja MGM:n pääsuunnittelija Helen Rosen pitivät häntä suosikkinäyttelijänään. Molemmat suunnittelijat loivat näyttelijälle luomuksia myös tärkeisiin tilaisuuksiin; Head suunnitteli Kellyn Oscar-gaalassa nähdyn vedenvihreän iltapuvun ja Rose hääpuvun, jossa Grace Kellystä tuli Monacon ruhtinatar.

Grace Kelly ja Edith Head Varkaitten paratiisin pukuluonnosten keskellä

Puvut täydentävät näyttelijäntyön

Rosen puvustamassa Mogambosta (1953) nähdään Kellyn ikonisen tyylin kulmakivet järkevine matkavaatteineen pakollista cocktail-pukua unohtamatta. Kellyn roolihahmo Linda Nordley on huoliteltu lady, jonka asiallinen, hillitty tyyli on täydellinen vastakohta Ava Garderin hahmon värikkäille ja seksikkäille asukokonaisuuksille.

Täydellisessä rikoksessa (Dial M for Murder, 1954) ohjaaja Alfred Hitchcock piti huolen pukusuunnittelija Moss Mabryn kanssa, että Kellyn esittämän Margotin asut noudattivat tiukasti elokuvan juonta. Alun punainen iltapuku kuvastaa naista, jolla on suhde toisen miehen kanssa. Juonen tihentyessä puvut kuitenkin kadottavat värinsä; harmaat ja ruskeat villakangaspuvut heijastavat Margotin piinaa.

Myös Takaikkunassa (Rear Window, 1954) Lisa Fremontin (Kelly) puvut näyttelevät tärkeää roolia juonessa ja hahmon kehityksessä. Alun mustavalkoinen iltapuku luo dramaattisen esilletulon ja paljastaa, että tässä on nainen, joka ei pue samaa asua kahdesti, kuten hänen miesystävänsä (James Stewart) huomauttaa. Kellyn yllä nähdään päästä varpaisiin huolella koottuja asukokonaisuuksia, jotka tekivät hahmosta sivistyneen uranaisen. Ja kun loppukuva zoomaa huolellisesti Grace Kellyn loafer-kengistä koko asuun, huomaamme, että hän on vaihtanut arkisiin farkkuihin ja puseroon. Ne kertovat, että hänestä on kuoriutunut toiminnallinen seikkailija.

Elokuvassa Mies, jonka minulle annoit (Country Girl, 1954) Head ja Kelly loivat villatakeista ja kotiasuista masentuneelle ja mitäänsanomattomalle kotirouvalle sopivan puvuston. Glamourista riisuttu ulkoasu auttoi Grace Kellyä samaistumaan alkoholistin vaimon tuntoihin. Kokonaisvaltainen roolisuoritus toi Kellylle kriitikoiden ylistystä ja Oscar-palkinnon.

Takaikkunan ohella Varkaitten paratiisi (To Catch a Thief, 1955) on yksi 50-luvun tyylikkäimmistä elokuvista. Elokuvan kuvauspaikalle, ranskan Rivieralle saavuttuaan Head ja Kelly kiertelivät yhdessä muotiliikkeitä ja esittelivät ideansa Hitchcockille. Ohjaaja luotti puvustajan ja näyttelijän yhteistyöhön niin vahvasti, että oli antanut heille vapaammat kädet Kellyn hahmon Frances Stevensin olemuksen luomiseen. Yläluokan lomapaikan matkapuvustosta tuli ylellinen ja ylenpalttinen; rikkaalla perijättärellä on joka tilaisuuteen uusi iltapuku.

Skandaalihäihin (High Society, 1956) pukusuunnittelija Rose loi sanojensa mukaan ”Täydellisen modernin muodin kokoelman aamusta iltaan”. Arkikäyttöön sopivat housuasut vaihtuvat saumattomasti uimapukuun, iltapukuun ja lyhyeen hääpukuun, tyylikkäitä asusteita unohtamatta. Grace Kellyn eleganssi on vahvasti esillä jokaisessa kokonaisuudessa.

Elina Ortamo 30.9.2022
Kirjoittaja työskentelee viestintäassistenttina Kino Reginassa.

Tekstissä on käytetty lähteenä H. Kristina Haugland: Grace Kelly Style (V&A publishing), Laura Jacobs: Grace Kelly’s Forever Look (Vanity Fair toukokuu 2010) ja Classic Critic Corner -blogia.