Missä elokuvassa osataan lentää? Entä mikä elokuva sai Tapani Maskulalta yhden tähden? Elonetistä löytyy kiinnostavaa katsottavaa moneen elokuvahaasteen kohtaan – katso KAVIn vinkit!

Helmet-elokuvahaasteessa katsotaan vuoden 2020 aikana 50 elokuvaa, jotka voi valita vapaasti haastelistan kriteerien pohjalta. Elonet on oivallinen paikka kerryttää elokuvalistaa, sillä ilmaista katsottavaa löytyy dokumenteista ja animaatioista pitkiin fiktioelokuviin.

KAVI esittää: Elonetistä elokuvahaasteeseen (Helsinki-kanava)

Haasteen kohta 1: Ilmastonmuutokseen liittyvä elokuva
Vihreä kulta

Valentin Vaalan vuonna 1939 ilmestynyt elokuva Vihreä kulta on puheenvuoro luonnon monimuotoisuuden puolesta. Elokuvan perimmäinen kysymys on, pitäisikö valita luonnonmukainen elämä vai luonnosta hyötyminen? Tätä kuvaa hyvin vuorineuvos Gustavin (Sven Relander) parahdus, kun vaimo (Hanna Taini) on ottamassa avioeron ja muuttamassa Lappiin:

”Minä en anna hänelle eroa. Niin se on. Lähteä nyt sinne lumihankiin ja jättää täällä koko lukaali tyhjäksi! Sehän on aivan järjetöntä!”

Haasteen kohta 2: Elokuvassa on kummitus
Meren kasvojen edessä

Elonetin Varhainen kauhu -virtuaalisarjaan kuuluva mykkäelokuva kertoo ylioppilaasta, joka lähtee kavereidensa kanssa purjehtimaan ja päätyy salaperäiselle Hylkysaarelle. Saarella asuvalla perheellä on salaisuus, joka liittyy Renata-nimiseen laivaan ja nuoreen naiseen, jonka haamu nähdään elokuvassa useammassa kohtauksessa.

Teuvo Puron vuonna 1926 ohjaamassa elokuvassa on erikoinen ja unenomainen tunnelma, ja kerronnassa käytetään hyväksi unijaksoja, takaumia ja dramaattisia lähikuvia.

Elonetissä elokuvan taustalla kuuluva Jussi Lampelan sävellys on tallennettu Loud Silents -festivaalilta, jossa kuusihenkinen yhtye soittaa sen solistinaan Verneri Pohjola.

Haasten kohta 5: Animaatioelokuva
Minulla on tiikeri

Liisa Helmisen ja Tini Sauvon tekemä persoonallinen animaatio on toteutettu puukynillä väritettynä pala-animaationa. Helminen tunnetaan kotimaisten lastenelokuvien tekijänä, jonka ohjauksia ovat mm. Urpo ja Turpo sekä Turilas ja Jäärä -elokuvasarjat. Minulla on tiikeri -elokuvaa käsikirjoittamassa mukana ovat olleet myös Lumikuningatar-elokuvasta tuttu Päivi Hartzell.

Viihdyttävä, 15 minuutin mittainen animaatio sopii kaiken ikäisille. Tarina kertoo pikkupojasta, jolla on lemmikkinä tiikeri. Poika joutuu piilottelemaan tiikeriä, sillä se ei kerrostaloasunnossa ole tavallisimmasta päästä. Vähitellen kuitenkin paljastuu, että tiikeri ei ole ainoa erikoinen lemmikkieläin tuossa taloyhtiössä.

Elokuva löytyy myös Elokuvapolulta, joka on KAVIn elokuvakasvatussivusto. Elokuvapolulta elokuvaan löytyy tehtäviä ja kysymyksiä, joita voi tehdä myös kotona lapsen kanssa.

Erikoismaininnan saa hieno äänimaisema, johon kuuluu Antti Hytin tekemä jazz-henkinen säestys ja Pikku Myynäkin tunnetun Elina Salon kertojaääni.

Haasteen kohta 6: Elokuvassa osataan lentää
Sampo

Kuka osaa lentää? No tietysti suomalaisen kansantaruston vahva naishahmo, Kalevalan Louhi. Kalevalasta on vuosikymmenten kuluessa tehty monenlaisia tulkintoja, mutta tähän valitsimme vuonna 1959 ilmestyneen Aleksandr Ptuškon elokuvan Sampo.

Ptuškon Sampo on erityisen kiinnostava elokuva, sillä se on harvinainen suomalais-neuvostoliittolainen yhteistuotanto. Elokuvaa esitettiin myös osittain uudelleen kuvattuna Yhdysvalloissa 1960-luvulla, jossa se tunnetaan nimellä The Day the Earth Froze.

Haasteen kohta 8: Elokuva sijoittuu 1800-luvulle
Linnaisten vihreä kamari ja Rautakylän vanha parooni

Tähän kohtaan poimimme kaksi ihastuttavaa puku- ja epookkidraamaa, joissa on mukana myös ripaus kauhuelementtejä. Valentin Vaalan Linnaisten vihreässä kamarissa lumoavat Regina Linnanheimo, 1800-luvun asut ja harrastusvälineet sekä luokkayhteiskunnan jäykkiä raameja kevyesti kyseenalaistava juoni.

Rautakylän vanha parooni on syyttä vähemmälle huomiolle jäänyt mykkäelokuva, jossa Linnaisten vihreän kamarin tavoin suvun synkät salaisuudet paljastuvat kartanon salaperäisestä huoneesta. Uransa lavastajana tehnyt ohjaaja Carl Fager on loihtunut elokuvan 1700-luvun hoviin sijoittuviin takaumiin upeat asut, ja kalusteet ovat aitoja kustavilaisia mööbeleitä. Molemmat elokuvat pohjautuvat Zachris Topeliuksen romaaneihin.

Haasteen kohta 9: Musikaali
Toivelauluja

Selkein musikaali, joka Elonetistä löytyy, on Ville Salmisen ohjaustyö Toivelauluja (1961). Elokuvan musiikista vastasi Toivo Kärki ja se näkyy ja kuuluu ikimuistoisina lauluina. Elokuvassa kuullaan mm. ”Illan viimeinen tango” Einö Grönin esittämänä sekä ”Rakkauden arvoitus” Eila Pienimäen esittämänä. Elokuvan pääosissa nähdään Pirkko Mannola ja Esko Salminen.

Haasteen kohta 10: Elokuva pohjaa kotimaiseen romaaniin
Tuntematon sotilas

Tähän löytyisi Elonetistä lukemattomia elokuvia, mutta valitsimme Edvin Laineen Tuntemattoman sotilaan, koska kyseessä on yksi kaikkien aikojen suosituimmista kotimaisista elokuvista, ja lisäksi tänä vuonna vietetään Väinö Linnan 100-vuotisjuhlaa.

Tuntematon sotilas -romaanin menestys antoi Väinö Linnan keskittyä kirjoittamiseen, sillä hänen ei tarvinnut enää rahaa ansaitakseen käydä töissä tehtaassa. Romaanin suosio oli suuri, minkä vuoksi Linna uskalsi pyytää myös kunnon korvauksen sen filmatisointioikeuksista. Hän pyysi siitä miljoona markkaa, minkä Edvin Laine maksoi tietäen, että kyseessä tulisi olemaan kotimaisessa mittakaavassa ainutlaatuinen tuotanto.

Toisaalta itse elokuvan tekeminen maksoi 30 miljoonaa markkaa, eli kokonaisbudjetissa yksi miljoona ei paljoa painanut. Elokuva tuotti lopulta 200 miljoonaa.

Haasteen kohta 16: Elokuva, jolle Tapani Maskula on antanut yhden tähden.
Talvisota

Tähtien määrästä ei ole tarkkaa tietoa, mutta ainakin Antti Tuurin käsikirjoittaman ja Pekka Parikan ohjaaman Talvisota-elokuvan arvostelusta Turun Sanomissa nousi ilmeisesti jonkin sortin kohu, sillä levitysyhtiö päätyi ostamaan Turun sanomista mainostilaa vastineelle, jossa puolusti elokuvaa.

Tapani Maskula arvioi elokuvaa Turun Sanomissa näin: ”Talvisota jähmettyy raskasliikkeiseksi ja täysin ulkokohtaiseksi sotaspektaakkeliksi, jossa pienet ihmiskohtalot hautautuvat massiivisen rymistelyn jalkoihin. Väkivaltaisista detaljeistaan huolimatta elokuvassa ei ole yhtään todella järkyttävää kohtausta, puhumattakaan, että sen naturalismia jäljitteleviin otoksiin olisi tarttunut edes ripaus sydäntä kouraisevaa hätää tai pelkoa. Filmin sotilaat pysyvät kaaoksessa niin etäisinä, ettei heidän haavoittumisensa tai silpoutumisensa liikuta lainkaan katsojan tunteita. Pelkästään veriset ruumiit eivät vielä aiheuta pasifistisia torjuntareaktioita kun teoksesta puuttuu humaani kosketus.”

Toisaalta Aamulehden Matti Apunen, toinen legendaarinen toimittaja ja mielipidevaikuttaja, vertasi elokuvan kameratyötä Sergio Leonen kamera-ajoihin. Jokainen voi katsoa itse ja arvioida elokuvan ansiot.

Haasteen kohta 17: Elokuvassa ollaan kirjastossa
Juurakon Hulda

”Minä pyydän anteeksi, että olen työskennellyt täällä. Mutta täällä oli niin ihanaa tehdä työtä. Minä en koskaan tuntenut yksinäisyyttä täällä. Kirjanne olivat täällä ja ehkäpä olitte jättäneet jonkun ajatuksenkin seurakseni.”

Näin sanoo kotiapulainen Hulda tuomari Kaarle Soratielle jälkimmäisen tyylikkäässä kirjastossa. Elokuva on Valentin Vaalan ohjaama Juurakon Hulda. Vuonna 1937 valmistunutta elokuvaa tähdittävät karismaattiset Tauno Palo ja Irma Seikkula. Elokuvasta tuli Seikkulan läpimurtorooli.

Elokuva kertoo naisen sosiaalisesta noususta opiskelun kautta. Köyhä ja sitkeä Hulda saapuu Helsinkiin ja päätyy kotiapulaiseksi tuomari Soratien kotiin. Hän ryhtyy kuitenkin pian opiskelemaan kyllästyttyään työväestön huonoon kohteluun ja asemaan.

Haasteen kohta 18: Maaseudulle sijoittuva elokuva
Tositarkoituksella

Valentin Vaalan vuonna 1943 ohjaama elokuva pohjaa nimimerkillä Tet-kirjoittaneen Kersti Bergrothin, Lea Joutsenon (pääosan näyttelijä) ja Valentin Vaalan käsikirjoitukseen. Komedia tarjoaa vinksahtaneemman näkökulman maalaiselämään. Se kertoo helsinkiläisministerin tyttärestä, joka ihastuu agronimimieheen. Maanviljelijän naisihanne on kuitenkin ronski ja rivakka maalaisnainen, joten kaupunkilaistyttö päättää muuttua sellaiseksi. Tyttö muuttaa Raudanhovin kartanoon apulaiseksi, mutta on aivan avuton maalaistöissä.

Aikanaan lehdistössä ihmeteltiin, miten kummallisen kuvan elokuva antaa kaupunkilaisnaisten kyvyttömyydestä maatalon töihin. Nykyään kuva ei ehkä enää ole niin kaukana todellisuudesta.

Haasteen kohta 20: Screwball-komedia
Valentin Vaalan komediat, kuten Vaimoke ja Mieheke

Screwball-komedioiksi kutsutaan usein romanttisia komedioita, joissa on mukana farssimaisia elementtejä. Sallainen on Tauno Palosta ja Ansa Ikosesta koko kansan tähtiparin tehnyt Vaimoke sekä sen jatko-osa Mieheke. Vaimoketta pidetään usein parhaana Ansa & Tauno -elokuvana. Myös monet muut Vaalan komediat, etenkin 1940-luvun Lea Joutsenon tähdittämät elokuvat, kuten Varaventtiili tai Neiti tuittupää, voi luokitella screwball-komesioiksi.

Kotimaisille screwball-komedioille oli usein ominaista naisen aseman pohtiminen sekä feministinen ote. Elokuvien voi nähdä heijastelevan sodan tuomaa muutosta sukupuolirooleissa, kun miesten ollessa rintamalla naiset joutuivat tekemään myös ns. ”miesten töitä”.

Haasteen kohta 28: Elokuvan nimessä on väri
Valkoinen peura

Erik Blombergin mestarillinen Valkoinen peura (1952) perustuu dialogin sijaan vahvoihin kuviin ja musiikkiin. Elokuva kertoo noidutusta saamelaisnaisesta (Mirjami Kuosmanen), joka muuttuu aina täydenkuun aikaan valkoiseksi peuraksi. Valkoisen peuran hahmossa hän ajaa yhteisön miehiä surman suuhun.

Elokuvaa pidetään yhtenä suomalaisen elokuvahistorian avainteoksista. Se sai ilmestyessään runsaasti kansainvälistä huomiota ja palkittiin muun muassa Cannesin elokuvafestivaaleilla.

Haasteen kohta 29: Uskonasioita pohtiva elokuva
Kirkastettu sydän

Vuonna 1943 julkaistu elokuva tekee mieli nostaa haasteeseen mukaan siksi, että sen ajatusmaailma ja suosio omana aikanaan tuntuvat nyt aika vierailta. Iltalehti luonnehti elokuvaa vuonna 2011: ”kuka tänään voisi kuvitella jokapäiväistä tanssikieltoa, viinanmyyntikieltoa ja voisi uskoa, että virsi Jumala onpi linnamme olisi päivän kuulluin hitti radiosta.”

Elokuva kertoo maalaispitäjän kirkkoherrasta, joka pappiuden ohella suhtautuu vakavasti velvollisuuteen puolustaa isänmaataan, ja lähteekin rintamalle Jatkosotaan. Kun vahvaa isänmallista paatosta esittävä elokuva näytettiin televisiossa 1970-luvulla, tuotosta pidettiin pikemminkin propagandistisena osana sotateollisuutta kuin aitona ajankuvana.

Haasteen kohta 31: Alle 30-vuotiaan ohjaama elokuva
Radio tekee murron

Matti Kassila oli 27-vuotias ohjatessaan jännityskomedian Radio tekee murron (1951). Kassila on itse kutsunut elokuvaansa juoksufilmiksi eli takaa-ajoelokuvaksi, jossa paetaan yöllisen Helsingin läpi.

Elokuva kertoo vauhtia ja vaarallisia tilanteita rakastavasta radiotoimittaja Toivo Teräsvuoresta (Hannes Häyrinen). Teräsvuori haluaa tehdä omaperäisen reportaasin ja päättää murtautua taidemuseoon tehdäkseen jutun ryöstöstä. Valitettavasti samana yönä oikeat varkaat murtautuvat taidemuseoon. Koska varsinaiset varkaat ehtivät karkaamaan, Teräsvuori tulee itse pidätetyksi rikoksesta.

Haasteen kohta 33: Dokumenttielokuva, joka on voittanut Jussin
Kolmen kaupungin kasvot

Matti Kassilan dokumenttielokuva vuodelta 1962 esittelee nimensä mukaisesti kolme kaupunkia. Etnografista dokumenttia ja kaupunkitutkimusta yhdistelevä elokuva tarkastelee Turun, Helsingin ja Tampereen historiaa, kulttuurisia ominaispiirteitä ja maantiedettä Kassilan humoristisella ja välillä provokatiivisellakin selostuksella.

Elokuva sai aikanaan hyviä arvosteluja. Poikkeuksen teki kuitenkin ruotsinkielinen lehdistö, joka lyttäsi elokuvan täysin: Folktidningen Ny Tid kirjoitti: ”Tre städer är en av de sämsta och säkert den tråkigaste och dummaste inhemska film man sett på länge”. Tuottaja Risto Orko sai elokuvasta Jussi-palkinnon.

Haasteen kohta 35: Elokuvassa soitetaaan lankapuhelimella
Komisario Palmun erehdys

Missä elokuvassa lankapuhelimella soittaminen johtaa juonen kannalta erityisen dramaattisiin tapahtumiin? Tällainen elokuva on Matti Kassilan ohjaama Komisario Palmun erehdys (1960).

Tarina alkaa siitä, kun seurapiirikeikari Bruno Rygseck (Jussi Jurkka) löytyy kuolleena uima-altaastaan. Kaikki luulevat, että kyseessä on onnettomuus, mutta Komisario Palmu (Joel Rinne) hoksaa että kyseessä on murha. Epäilyjen joukko on suuri, sillä Brunon ympärillä olevista ihmisistä jokaisella tuntuu olevan motiivi murhaan…

Haasteen kohta 37: Elokuvassa tehdään cameo-rooli
Omena putoaa

Omena putoaa -elokuva perustuu Mika Waltarin näytelmään, ja cameo-roolissa nähdään tietysti itse Mika Waltari mäyräkoiranulkoiluttajana elokuvan alkupuolella. Hän esiintyy kohtauksessa, jossa Toini Vartiaisen esittämä Ilona teeskentelee yrittävänsä itsemurhaa. Ilona on elokuvan päähenkilö: tyttö, joka huijaa rikkailta rahaa antaakseen ne köyhille. Tämäkin on Valentin Vaalan komedioita, vuodelta 1952. Elokuva on osa Mika Waltarin elokuvien virtuaalista Elonet-sarjaa.

Haasteen kohta 41: Elokuvassa on puhuva eläin
Rakkauden risti

Teuvo Tulion ohjaama melodraama Rakkauden risti (1946) kertoo majanvartijan tyttärestä Riinasta (Regina Linnanheimo). Riina päättää lähteä myrskyssä tapaamansa miehen kanssa kaupunkiin. Hän joutuu kaupungissa kuitenkin prostituoiduksi ja miesten hyväksikäyttämäksi.

Tulion elokuvassa kaupunki edustaa paheellisuutta ja majakkasaari aitoa luontoa ja todellista perheyhteyttä. Pienenä kevennyksenä muuten surumielisessä tarinassa on kuitenkin puhuva eläin: Majakka-Kallen papukaija!

Lisäksi Elonetistä löytyy elokuvia myös haasteen moniin muihin kohtiin, mutta ne jätämme teille itse löydettäväksi!