Kun pelko kohdistuu johonkin kätkettyyn, pinnanalaiseen, ollaan ns. jännän äärellä – ainakin jos Sigmund Freudilta kysytään.

Oli psykoanalyyttiseen tulkintaan sitten miten kyllästynyt hyvänsä, on sen houkutusta vaikea välttää Tappajahain (Jaws, 1975) kaltaisen megamenestyksen kohdalla. Kriitikko ja journalisti Peter Biskind luonnehti syvyydestä hyökkäävää petoa ”häikäilemättömästi saalistavaksi jättipenikseksi”. Toksisen maskuliinisuuden ohella valkohaissa on nähty naisen kastroivan seksuaalisuuden teema (vagina dentata), jota vastaan ’uhanalaisten miesten’ on taisteltava.

Steven Spielbergin mestarillisen mies-ja-hai -trillerin varsinaisia vastapelureita ovat ihmisen hybris ja omalakinen, arvaamaton luonto. Elokuvasta, joka poiki toinen toistaan poskettomampia jatko-osia, on kirjoitettu kilometrikaupalla tekstiä, mutta kirjasta ja sitä innoittaneista tapahtumista huomattavasti niukemmin.

Peter Benchley (1940-2006) julkaisi esikoisromaaninsa Jaws vuonna 1974. Teos olisi ennen pitkää vaipunut unohduksiin ilman nuoren Spielbergin vetoapua, vaikka tämä nimen perusteella kuvitteli kirjan kertovan pikemminkin pervosta hammaslääkäristä kuin merten saalistajasta. Vuotta myöhemmin ensi-iltansa saanut filmatisointi räjäytti pankin lopullisesti myös kirjan elinkaaren näkökulmasta: elokuvan riehaannuttama yleisö on ostanut hairomaania yli 20 miljoonaa kappaletta.

Journalisti Benchleyn kirjalliset geenit olivat täyttä terästä. Elokuvahistoriaa tunteville on tuttu ainakin käsikirjoittaja/journalisti-isoisä Robert Benchley, joka kuului maineikkaan hotelli Algonquinin pyöreän pöydän vakituiseen älykkökattaukseen yhdessä ystävänsä kirjailija Dorothy Parkerin kanssa. Isä Nathaniel oli myös kirjailija.

Nuoren Peter Benchleyn oma ura oli pahassa alamäessä, kun Doubleday-kustantamo ilmaisi alustavan kiinnostuksensa kirjailijan hai-ideaa kohtaan. Inspiraatiota esikoiskirjailija oli ammentanut vuosikymmen aikaisemmin New Yorkin Long Islandin edustalla pyydystetyistä valkohaista.

Kirjailija oli epäilemättä tietoinen myös vuoden 1916 New Jerseyn rannikolla sattuneista haihyökkäyksistä, joissa neljä ihmistä kuoli ja yksi loukkaantui. Näiden tragedioiden pohjalta muovautui alkuperäinen näkemys valkohaista armottomana tappajana, jolle maistuu myös ihmisliha. Silmitöntä kauhua lietsoi eritoten tapaus, jossa mereltä joenmutkaan harhautunut nälkäinen hai surmasi vedessä leikkineen 11-vuotiaan pikkupojan.

Tappajahai-romaanin julkaisutie oli takkuinen, sillä sen ensimmäiset versiot eivät olleet kustantamon mieleen. Vastaanotto oli haalea myös kriitikkojen parissa, minkä näkemyksen jakoi yllättäen myös Steven Spielberg. Ohjaaja piti tarinan henkilöhahmoja alun perin vastenmielisinä ja suorastaan toivoi valkohain päihittävän jahtaajansa. Lukijat olivat kuitenkin eri mieltä ja nostivat teoksen bestseller-listalle.

Benchley ja Carl Gottlieb laativat romaanista elokuvakäsikirjoituksen, ja nähdäänpä kirjailija itse myös cameo-roolissa rannalle saapuvana uutistoimittajana. Dialogin paras sutkaus – ”we’re gonna need a bigger boat” – oli kuitenkin Roy Scheiderin paikan päällä improvisoima neronleimaus.

Tappajahai on elokuvahistoriallinen vedenjakaja myös siinä mielessä, että se synnytti käsitteen ’blockbuster-kesäleffa’. Siinä missä Hollywood oli aiemmin pitänyt kesäkauden ensi-iltapaikkoja suoranaisina yleisökarkottimina, Tappajahain onnistui täyttää leffateatterit ääriään myöten yhä uudelleen ja uudelleen.

Kirjoittaja: Outi Heiskanen, KAVIn viestintäpäällikkö

TAPPAJAHAI su 30.6. klo 19 & su 21.7. klo 19.15. Liput ja lisätietoja http://kinoregina.fi/elokuva/127573/