50 VUOTTA SITTEN: ELOKUVAVUOSI 1973

50 VUOTTA SITTEN: ELOKUVAVUOSI 1973

Mikä on ollut kaikkien aikojen elokuvavuosi? Jokaisella lienee kysymykseen oma oikea vastauksensa, mutta modernin ja postmodernin rajapinnalla keikkuva, tiettyä lopullisuutta sisällään kantava vuosi 1973 on erityisen vahva ”objektiivinen” kandidaatti. Öljykriisi laittoi pisteen universaalille, kuohuvalle nousukaudelle ja moninaiset harmaan sävyt alkoivat korvata räikeitä kontrasteja: ilta laskeutui Technicolor-unelman ylle…

Teemaan kuuluvat elokuvat

AMERIKKALAINEN YÖ (1973)

La Nuit américaine/Den amerikanska natten

Jean-Pierre Léaud erehtyy luulemaan, että elämä olisi tärkeämpää kuin elokuvat Truffaut’n rakkaudentunnustuksessa omalle ammattikunnalleen. ”Amerikkalainen yö” on paitsi filmitekninen termi – ”day for night”, yökohtauksen kuvaaminen suotimien avulla päivänvalossa – myös syvällisempi, sielullinen kuvaus seitsemännen taiteen ja kaikenkattavan cinefilian hämystä.

VARIKSENPELÄTIN (1973)

Scarecrow/Kråkskrämman

Vilmos Zsigmondin kuvaus loistaa kolmantena tähtenä tässä haikeanrempseässä vagabundailussa, jossa vankilakundi (Gene Hackman) ja merimies (Al Pacino) pummaavat tiensä Amerikan halki kohti yhteistä autopesulaunelmaa. Mietteliäällä rytmillä elokuvia tehneen Jerry Schatzbergin kolmas ohjaustyö oli floppi kotimaassaan, mutta Euroopassa se voitti Cannesin pääpalkinnon. Huom! Pe 12.5. näytöksen alkamisaikaa myöhäistetty 15 minuutilla, koska päivän ensimmäinen näytös on aiemmin ilmoitettua pidempi.

KAUKAINEN JYRINÄ (1973)

Ashani sanket/Åska i fjärran

Etäisen suursodan kerrannaisvaikutukset iskevät bengalilaiskylään Satyajit Rayn elegisessä pohdinnassa globalisaatiosta ja kastijärjestelmästä. Aiheena on vuoden 1943 nälänhätä, joka tappoi yli 3 miljoonaa ihmistä; näkökulma on nuoren brahmiinipariskunnan, joka joutuu nöyrästi toteamaan maailman kasvaneen omaa käsityskykyään laajemmaksi.

RAKKAUTTA JA ANARKIAA (1973)

Film d'amore e d'anarchia ovvero: stamattina alle 10 in via dei Fiori nella nota casa di tolleranza/Kärlek och anarki

Wertmüllerin vakionaama Giancarlo Giannini näyttelee yksinkertaista maalaistolloa, joka lähtee Roomaan ampuakseen Mussolinin. Rikoskumppaneiksi lyöttäytyy kaksi prostituoitua, jotka ratkaisevalla hetkellä valitsevat rakkauden anarkian sijaan – päätös, jolla on fasistisessa yhteiskunnassa tuhoisat seuraukset.

YHDEN MIEHEN SOTA (1973)

Kotimaisen elokuvan osallistuvan kauden huipputeos ei kerro työväenluokasta, vaan perheineen kauhakuormaajan kanssa maata kiertävästä pienyrittäjästä. Siirtotyömaiden kuraisenkolea arkirealismi ei anna paljonkaan toivoa pohjalta ponnistavan yksilön mahdollisuuksiin, muttei sorru täyteen pessimismiinkään: jollei onni löydy Suomesta niin ehkä sitten jostain muualta?

ONNENPOIKA (1973)

O Lucky Man!/Gullgossen

Lindsay Andersonin ja Malcolm McDowellin Mick Travis -trilogian keskimmäinen osa on surreaalinen, allegorinen trippi kapitalistisen onnen kukkuloille ja sieltä jälleen rysähtäen alas. Sinnikäs, irvileukainen optimismi on yksilön ainoa tapa selvitä niiltä iskuilta, joita jälki-imperialistinen yhteiskunta jakelee.

…JA TAIVAS VALLATTIIN RYNNÄKÖLLÄ (1973)

Y el cielo fue tomado por asalto

Kiertoajelu vanhassa Euroopassa – ja vähän Afrikassakin – vie takaisin maailmaan, jossa sosialismi näytti ihmisevoluution päässä häämöttäneeltä, biologiselta väistämättömyydeltä. Fidel Castron grand tour valtamerentakaisissa kommunistimaissa taltioitui Santiago Álvarezin kameroin ristiriitaiseksi agitprop-mammutiksi ja sähköistäväksi aikalaisdokumentiksi.

HILJAISUUDEN LAKI (1973)

The Friends of Eddie Coyle/Eddie Coyles kompisar

Peter Yates oli tunnettu koreilevista (Bullitt) ja kepeistä (The Hot Rock) rikoselokuvistaan, mutta Hiljaisuuden laissa hän valitsi tyylilajiksi pessimismin ja nihilismin. Syystalviseen Bostoniin sijoittuva, melvilleläistä reportaašimaisuutta lähestyvä tarina kertoo gangsteriveteraanista (Mitchum), joka päättää kartuttaa eläkekassaansa ryhtymällä vasikaksi.

SHAFT JA ORJAKAUPPA (1973)

Shaft in Africa/Shaft och slavhandel

70-lukulaisempia alkutekstejä ei ole olemassa: kiiltävänmusta Cadillac lipuu Brooklynin sillalla, Four Tops soi… Richard Roundtreen käsitteeksi tekemä dekkarisankari repäistään kotikulmiltaan New Yorkista kaukaiseen Afrikkaan, tehtävänään ihmiskaupparingin paljastaminen. Populaarimestari John Guillerminin ohjaus takaa raa’an lihallisen iskuvoiman.

SUURIN JA KAUNEIN (1973)

Le Magnifique/Den största och den vackraste

Bond-jäljitelmien ja -parodioiden kukoistuskautta oli 1960-luku, mutta ranskalaisen populaarielokuvan suurmies Philippe De Broca antoi alalajille hieman jatkoaikaa seikkailukomediassa Suurin ja kaunein. Jean-Paul Belmondo näyttelee uutteraa kioskikirjailijaa, jonka haaveet naapurin tytöstä (Bisset) sekoittuvat hänen uusimman vakoojaromaaninsa käänteisiin.

AMARCORD (1973)

Absoluuttiset Fellini-karkelot: uppoutuminen henkilökohtaisten ja kollektiivisten muistojen sekametelisoppaan, hellämielinen trippi keskenkasvuisen 1930-luvun mielenmaisemaan. Elokuvan nimi merkitsee ”minä muistan” (”a-m ’arcord”) ohjaajan synnyinkaupungin Riminin murteella.

CLEOPATRA JONES – KARATEKUNINGATAR (1973)

Cleopatra Jones

Cleopatra Jones on vaikuttava ilmestys blaxploitaation yleensä kovin testosteroninkatkuisten aikakirjojen sivuilla. Nimiroolin vetävä, liki kaksimetrinen ja toinen toistaan fantastisempia kledjuja mallin ammattitaidolla kantava Tamara Dobson säteilee auktoriteettia, jollaista hänen myöhemmiltä action-sisariltaan on puuttunut.

RAKKAUDEN JUMALATAR 1973 (1973)

Don Juan 1973/Kärlekens gudinna 1973

Vuonna 1973 Don Juan ei enää ole mies vaan seksuaalisesti vapautunut nainen… Brigitte Bardot palasi yhteen 1950-luvun kohupartnerinsa Roger Vadimin (…ja Jumala loi naisen, Rakkauden jumalatar) kanssa romuttaakseen seksisymbolin sädekehänsä. Rooli jäi – suunnitelmien mukaisesti – BB:n toiseksi viimeiseksi.

ENTER THE DRAGON (1973)

Lohikäärmeen kidassa/I drankens gap

Elämää suurempi testamenttielokuva ja pidäkkeettömän cool pop-monumentti, joka hollywoodilaisti Leen imagoa samanaikaisesti sekä vaitonaisen kostajan että velmun vakoojasankarin suuntaan. Kehyksen actionille tarjoaa suljetulla saarella tapahtuva taistelulajiturnaus, jonka monikulttuurisen meiningin varmistavat Jim Kellyn, John Saxonin ja Bolo Yeungin kaltaiset legendat.

SUURI JOUKKOTEURASTUS (1973)

Rappresaglia/Den stora massakern/Massacre in Rome

1980-luvulla Rambojen ja Cobrien nielemäksi päätynyt italiankreikkalainen George Pan Cosmatos aloitti ohjaajanuransa viiltävämmältä pohjalta. Suuri joukkoteurastus on ankara kuvaus maaliskuussa 1944 tapahtuneesta Rooman Ardeatinen luolan massamurhasta, jossa fasistit teloittivat yli 300 poliittista vankia.

NIMENI ON NOBODY (1973)

Il mio nome è nessuno/My Name Is Nobody/Mitt namn är Nobody

Aikakauden suursuosikki Terence Hill kurottautui kohti myyttisiä korkeuksia tässä kunnianhimoisessa Sergio Leone -tuotannossa, jossa Huuliharppukostaja kohtaa Trinityn muutenkin kuin vain päätähtiensä osalta. Yksi monista 1970-luvun tarjoamista ”westernin päätepysäkeistä”, joista matka kuitenkin aina jatkui entistä kovemmalla höyryllä.

HAIGANG (1973)

Kiinan filmituotanto eksyi vallankumousoopperoiden sisäavaruuteen Maon viimeisinä vuosina, eikä muunlaisia elokuvia tehty lainkaan. Haigang on suuntauksen malliesimerkki, kertomus sabotöörejä vastaan taistelevista satamatyöläisistä. Maansa ykkösohjaaja, kulttuurivallankumouksen kaltoin kohtelema Xie Jin irtisanottiin tuotannosta kuvausten puolivälissä.

KUTSUT (1973)

L'Invitation/Bjudningen

Sveitsin uusi aalto eli kunniansa päiviä Claude Gorettan ohjaustöiden voimin. Parhaan vieraskielisen elokuvan Oscarista kilpaillut Kutsut on ”sydämetön komedia” kollegoidensa ylenkatsomasta, hieman yksinkertaisesta toimistotyöläisestä, joka eräänä päivänä perii valtavan kartanon ja kutsuu työtoverinsa käymään.

TAPA TAI KUOLE (1973)

The Mackintosh Man/Dö eller döda

”John Hustonin Tapa tai kuole saattaa olla ensimmäinen antivakoojaleffa samassa mielessä, jossa Hurja joukko oli ensimmäinen antiwestern ja Bonnie & Clyde ensimmäinen antigangsterielokuva.” (Roger Ebert). Paul Newman taistelee tiensä läpi Walter Hillin mutkikkaan käsikirjoituksen brittiagenttina, joka soluttautuu vastapuolen vakoojarinkiin.

PAPERIKUU (1973)

Suurin osa Peter Bogdanovichin elokuvista katsoo tavalla tai toisella kohti menneisyyttä ja kadotettua Hollywoodia, eikä vähiten 1930-luvun pula-aikaan sijoitettu mustavalkoinen road movie Paperikuu. Raamattuja leskille myyvän hautajaishuijarin (Ryan O’Neal) bisnekset menevät sekaisin, kun mies saa ristikseen tien päälle mahdollisen oman äpärätyttärensä (Tatum O’Neal).

PAPILLON (1973)

Suomalaisten erinomaisesta ja omapäisestä taidemausta ei ole parempaa osoitusta kuin se, että Henri Charrièren vankisiirtolamuistelmien filmatisointi on vielä tänäkin päivänä tilastohistoriamme neljänneksi suosituin elokuva 750 000 katsojallaan. Steve McQueen ja Dustin Hoffman antavat ihmiskasvot ikuiselle tarinalle julmuudesta ja vapaudenkaipuusta.

Teeman seuraavat näytökset

Teemat

ELIA SULEIMAN

01.10.–24.10.

ELOKUVA JA PSYYKE: HÄPEÄ JA HUUMORI

19.11.–28.11.

ELOKUVAN HISTORIA: KOTIMAISEN ELOKUVAN HISTORIA

29.10.–03.12.

ELOKUVIEN MILANO

30.09.–04.02.

ESPANJAN SISÄLLISSOTA 90 VUOTTA

16.10.–16.10.

FRIEDRICH WILHELM MURNAU

30.10.–18.12.

HELMIÄ ELOKUVA-ARKISTOSTA

02.12.–19.12.

INGRID BERGMAN

30.09.–05.12.

KAIPAUKSELLA MUISTAEN: SATU LAAKSOSEN MUISTOSARJA

02.10.–31.01.

KEN RUSSELL

08.10.–09.01.

KLAUS HÄRÖ

14.10.–20.01.

NISKAVUORI 90 VUOTTA

01.10.–24.10.

OHJAAJAKLUBI SYKSY 2026

14.10.–13.01.

OHUKAINEN JA PAKSUKAINEN: LYHYTELOKUVAN MESTARIT

18.10.–15.11.

PEIKKOJA, PRINSESSOJA JA PUHUVIA PEHMOLELUJA: SUOMALAINEN SATUELOKUVA

29.11.–31.01.

PUNK 50 VUOTTA

25.10.–29.01.

ROB REINER

12.12.–04.02.

ROMANIAN ENSIMMÄINEN AALTO

09.12.–04.02.

RYŪSUKE HAMAGUCHI

17.12.–03.02.

SUSAN SARANDON

01.10.–29.11.

TRILOGIATAIVAS: RINGU

31.10.–31.10.

TYÖN ÄÄNET

13.10.–23.10.

Processing...

Thank you! Your subscription has been confirmed. You'll hear from us soon.