
1980-luvulla Ranskassa kasvoi uusi sukupolvi elokuvantekijöitä, jotka ottivat etäisyyttä uuden aallon realismiin. Käsikamerat vaihtuivat huolella rakennettuihin kuviin, joiden intertekstuaalisessa visuaalisuudessa otettiin vaikutteita musiikkivideoista ja mainoksista. Cinema du look -termiä alettiin käyttää etenkin Jean-Jacques Beineix’n, Luc Bessonin ja Leos Carax’n luvun 1980- ja 1990 -luvun elokuvista, joissa liikuttiin porvarillisen yhteiskunnan laidoilla.