Elokuvan ja arkkitehtuurin yhteyksiä voi tarkastella monesta kulmasta, mutta peruslähtökohtia on kaksi: elokuva joko kuvaa rakennettua tilaa tai luo tilan, jota ei ole olemassa. Rakennuksilla ja tiloilla, ympäristöllä ja esineillä, on oma roolinsa elokuvan kerronnassa. Ympäröivä maisema ja maailma voi ilmaista päähenkilön, tai tekijän, tunnelmia ja sielunmaisemaa – tai kuljettaa tarinaa eteenpäin. Näytöksiin sisältyy arkkitehtuuriteemaisia alustuksia.

Teemaan kuuluvat elokuvat

YKSITYISALUE (1962)

Privatområde

Kurkvaaran suhde arkkitehtuuriin ja kuvataiteeseen hallitsee modernia kuvausta. Yksityisalueen tarinassa keritään auki arkkitehti Kosken elämää ja etsitään syitä hänen itsemurhaansa takaumin ja ystävien muistelmien kautta. Kurkvaara luo vaikutelman modernin ihmisen yksinäisyydestä sijoittamalla tämän erilaisiin arkkitehtonisiin tiloihin, ikään kuin vangiksi.

Lue lisää

PLAYTIME (1967)

Play Time

Tatin elokuvissa on viljalti purevaa kritiikkiä modernia maailmanmenoa kohtaan, ja siitä suuren osan näissä riemukkaissa parodioissa saa nimenomaan moderni arkkitehtuuri. Playtimessa Pariisin vanhat rakennukset ovat vain heijastuksia uusien pilvenpiirtäjien kiiltelevällä pinnoilla, ja korostetun persoonattomissa tiloissa vaeltelevat ihmiset voisivat yhtä hyvin olla missä tahansa muuallakin. Modernien tilojen haasteet aiheuttavat monia koomisia tilanteita harmaille kansalaisille. Kunnianhimoiselle auteurille ei kelvannut mikä tahansa lavastemaisema, vaan elokuvaa varten rakennettiin kulissikaupunki, Tativille, joka vei elokuvantekijän lopulta vararikkoon.

Lue lisää

LIEKEHTIVÄ TORNI (1974)

The Towering Inferno/Skyskrapan brinner

Kun Twentieth Century Fox ja Warner Bros huomasivat ostaneensa kahden hyvin samantapaisen romaanin filmausoikeudet, ne päättivät ensimmäistä kertaa yhdistää voimansa. Syntyi kahden romaanin pohjalta käsikirjoitettu katastrofielokuvien klassikko, joka raivasi tietä mm. Die Hard -elokuville. Palamaan syttyvästä pilvenpiirtäjästä kertova elokuva kuvaa rakennuttajiensa ahneutta ja piittaamattomuuden seurauksia. Elokuva valmistui vuosi sen jälkeen, kun Yhdysvaltoihin kohosivat World Trade Centerin kaksoistornit. Vuotta aiemmin oli valmistunut myös arkkitehtuuristaan kuuluisa Hyatt Regency -hotelli, jonka uniikki aula oli yksi elokuvan kuvauspaikoista. Nimekkääseen näyttelijäkaartiin kuuluvat mm. Steve McQueen, Paul Newman, William Holden ja Fred Astaire.

Lue lisää

ARKKITEHDIN VATSA (1987)

The Belly of an Architect/Arkitektens mage

Arkkitehti (Dennehy) saa projektikseen toteuttaa Roomaan monumentaalisista suunnitelmistaan tunnetun Étienne-Louis Boulléen näyttelyn. Keisari Augustinukseen pakkomielteisesti suhtautuvan arkkitehdin avioliitto ja kroppa eivät kuitenkaan ole yhtä kestäviä kuin ikuinen kaupunki. 1800-luvun taiteeseen kuvissaan viittaava elokuva toistaa Greenawaylle tyypillistä vastakkainasettelua kuolemattoman taiteen ja orgaanisen, pettävän ruumiillisuuden välillä.

Lue lisää

PILVENPIIRTÄJÄ (1948)

The Fountainhead/Pionjären

King Vidorin tyylitellyssä melodraamassa Gary Cooper on tinkimätön arkkitehti, individualisti, joka puoltaa modernia arkkitehtuuria vanhoillisten ennakkoluulojen keskellä. Edes rakastuminen rikkaaseen perijättäreen (Neal) ei saa arkkitehtia muuttamaan suunnitelmiaan, ja hän on lopulta valmis äärimmäisiin keinoihin. Budjetin pienuuden Vidor ratkaisi mm. luomalla perspektiivillä ja valaistuksella vaikutelmia tiloista, joita ei ole olemassakaan.

Lue lisää

THE TRUMAN SHOW (1998)

Jim Carrey esittää tietämättään tositelevisiotähtenä elämänsä elänyttä miestä, joka alkaa kyseenalaistaa maailmansa rajoja. Miehen asuinsimulaatioksi rakennettu Seahaven-asuinalue heijastelee täydellisesti TV-ohjelman ja sen henkilöhahmojen keinotekoisuutta. Elokuvassa yli-idyllinen vale-esikaupunki on suunniteltu herättämään mahdollisimman vähän seikkailunhalua, ja sen kuvauspaikkana toimi todellinen Seaside-kaupunkiprojekti Floridassa. Postmodernin teknologiatodellisuuden, median ja viihteen lisäksi elokuva saakin pohtimaan kaupunkisuunnittelun vaikutuksia ja mahdollisuuksia.

Lue lisää

L’INHUMAINE (1924)

Avantgarden johtohahmona pidetyn Marcel L’Herbier’n manifestin lavasti arkkitehti Robert Mallet-Stevens, jonka mukaan elokuva luodaan kahdesta elementistä: staattisista lavasteista ja dynaamisista näyttelijöistä. Monipolvisessa tarinassa hylätty kosija herättää murhatun kaunottaren (Leblanc) uudelleen henkiin. Kokeilevassa elokuvassa tarina on enemmänkin veruke elokuvakerronnan tekniikoiden luovaan käyttöön, ja tässä lavasteilla ja väritekniikalla on oma osansa. Elokuvasta esitetään vuonna 2015 restauroitu 4K-kopio.

Lue lisää

NOSTALGIA (1983)

Nostalghia/Nostalgi

Taistelu neuvostopolitrukkien kanssa rasitti Tarkovskia, jonka tuotanto jäi suppeaksi. Lähtiessään Italiaan tekemään Nostalgiaa Tarkovski ei arvannut, ettei hän enää voisi palata kotimaahansa. Elokuva kertoo venäläisestä runoilijasta, joka matkustaessaan Italiassa naisoppaansa kanssa saapuu vanhaan kylpyläkaupunkiin ja kohtaa hullun Domenicon.

Lue lisää

SYNECDOCHE, NEW YORK (2008)

Teatteriohjaaja kamppailee elämänsä naisten kanssa ja pelkää kuolevansa. Viimeisenä tekonaan hän haluaa rakentaa merkittävän esityksen, joka paisuu lopulta omaksi arkkitehtoniseksi kokonaisuudekseen, New Yorkin pienoiskopioksi. Kaufmanin debyyttiohjaus on surrealistinen kuvaus taiteellisen tekijän alati laajentuvista assosioinneista ja epävarmuudesta luomisprosessin keskiössä.

Lue lisää