Kino Reginan yleisö on valinnut klassisesta film noirista kymmenen suosikkiaan. Film noiriksi mielletään tyypillisesti Hollywoodin mustavalkoinen 1940–50-lukujen rikoselokuva, jonka miljöö on urbaani ja henkilögalleriaan kuuluvat mm. kohtalokkaat naiset ja kovaksikeitetyt yksityisetsivät. Ranskalaiset elokuvateoreetikot määrittelivät lajityypin kuitenkin vasta, kun amerikkalaiset elokuvat levisivät toisen maailmansodan jälkeen miehitettyihin maihin. Cahiers du cinéma -lehdessä ihailtiin mm. elokuvien kyynisiä henkilöhahmoja, synkkää tyyliä ja draamaa korostavaa valaistusta.

Teemaan kuuluvat elokuvat

GILDA (1946)

Charles Vidorin ohjaus on sekoitus noiria ja melodraamaa. Gilda esittelee Rita Hayworthin tyypillisenä ”noir-naisena”: toisaalta kaksinaamaisena houkuttelijana mutta myös pahoinpideltynä uhrina. Hayworth tulkitsee sensuellisti ja lumoavasti naista kahden miehen, tulevaisuuden ja menneisyyden, välisessä dilemmassa.

Lue lisää

AURINGONLASKUN KATU (1950)

Solnedgångens gata/Sunset Boulevard

Billy Wilderin Hollywood-kuvauksessa todellisuus ja fiktio kietoutuvat kiehtovasti toisiinsa. Entinen filmitähti elää ränsistyvässä kartanossaan yhä menestyksensä huippuhetkiä, ja epäonnistunut kirjailija (William Holden) päätyy epätoivossaan tämän seuralaiseksi. Mykkäajan tähti Gloria Swanson heittäytyy mahtipontisesti rooliinsa harhaisena näyttelijättärenä. Uskollisena hovimestarina nähdään mykkäkauden ohjaaja ja näyttelijä Erich von Stroheim.

Lue lisää

NAINEN ILMAN OMAATUNTOA (1944)

Double Indemnity/Kvinna utan samvete

Billy Wilderin klassikko pohjautuu todelliseen rikokseen. Vakuutusmyyjä (Fred MacMurray) uppoaa seksiä tihkuvan blondin (Barbara Stanwyck) manipulointiin kuin kärpänen hunajaan. Elokuva on ensimmäisiä, jossa tarinaa kertova rikollinen saa katsojan sympatiat puolelleen. Itsetietoisuutta hehkuva Stanwyck on roolissaan kylmäävän petollinen. Wilder ja Raymond Chandler sovittivat James M. Cainin romaanin elokuvaksi.

Lue lisää

TAPPAJAT (1946)

The Killers/Hämnarna

Robert Siodmakin gangsterielokuvien pimeän, hallusinatorisen kaupunkimiljöön tunnusmerkkejä ovat autiot kadut, bordellit, baarit ja kalliit huoneistot. Takaumien kautta rakentuvassa tarinassa Sweden kuolemaa selvittävä vakuutusvirkailija kuulee vainajan entiseltä tyttöystävältä ajoista, jolloin Swede tutustui hänet lopulta pettäneeseen Kittyyn. Sweden seksuaalinen orjuutus esitetään film noirille tyypillisesti musiikin kautta.

Lue lisää

MENNEISYYDEN VARJOT (1947)

Skuggor ur det förflutna/Menneisyyden varjot

Jacques Tourneur on löytänyt sinänsä tavanomaiselle tarinalle aivan erikoisen tyylilajin, jossa viattomuuden naamio peittää ”naisen paholaismaisen päättäväisyyden” kuin tehostettu meikki Jane Creerin silmät. Elokuvaa sävyttää syvä surumielisyys, eräänlainen synkkä valo, joka muuttaa trillerin vaimeammaksi sonaatiksi.

Lue lisää

SYVÄ UNI (1946)

The Big Sleep/Den djupa sömnen

Syvä uni on hämärältä juoneltaan monipolvinen, mutta toteutukseltaan läpeensä tyylikäs film noir -dekkari. Sen tarina on kerrottu mestarillisesti, eikä verhotun humoristisessa kerronnassa olennaista ole rikosten selvittäminen vaan roolihahmot ja heidän käyttäytymisensä. Osa sen viehätyksestä syntyi romanttisen tähtiparin kohtaamisista mutta myös nokkelasta chandlermaisesta sanailusta.

Lue lisää

SUURKAUPUNGIN LAKI (1950)

Night and the City

Yhdysvalloista mustan listan vainoja Lontooseen paennut Jules Dassin ohjasi amerikkalaiseen rikoselokuvatrilogiaansa täydennyksen, josta tuli mestariteoksista kenties väkevin. Tunnuspiirteet ovat ennallaan: kuvaukselle ominainen realismin ja unenomaisuuden sekoittuminen, puolibarokkinen kuvasommittelu sekä lyhyisiin otoksiin perustuva kiihkeä leikkaus. Labyrinttimainen Lontoo luo tapahtumille unohtumattoman tyyssijan.

Lue lisää

PAINAJAISKUJA (1947)

Nightmare Alley

Tyrone Power tähdittää Edmund Gouldingin elokuvaa kunnianhimoisesta huijarista, joka haluaa kaikin keinoin haltuunsa kiertävän tivolin tärkeimmän liikesalaisuuden. Juopon tivolinomistajan vaimosta (Joan Blondell) huijari löytää vertaisensa, eikä tämä hevin luovu salaisuudestaan. Sirkus on jälleen kerran eri maailma aikalaisia ahdistaneessa elokuvassa, joka kuuluu 1940-luvun piinaavimpiin film noireihin.

Lue lisää

PAHAN KOSKETUS (1958)

Touch of Evil/En djävulsk fälla

Orson Welles siirsi valkokankaalle mitättömän jännitysromaanin ja pelkisti sen oman nerokkaan tyylinsä mukaiseksi. Kyse on paradoksaalisen hirviön muotokuvasta, jonka kautta hahmottuu moraaleista yksinkertaisin, ehdottomuuden ja puhtauden moraali. Kuten Truffaut elokuvaa luonnehti: "Oikukkaana nerona Welles tuntuu saarnaavan meille hilpeästi: Anteeksi, että olen roisto, ei se ole minun vikani, jos olen nero, minä tapan itseni, kunhan rakastatte minua." Ohjaaja itse näyttelee hirviömäistä poliisia.

Lue lisää