Vuosikymmen toisensa jälkeen uusia sukupolvia valloittava tyyli- ja kulttuuri-ikoni Jane Birkin (1943–2023) oli täysin omalakisella valkokangaspresenssillä aseistettu kaunotar, joka ensimmäisiä sivuroolejaan (mm. Blow-up, Kaleidoscope) lukuun ottamatta pysytteli koko elokuvauransa mitä kiehtovimmassa marginaalissa – merkittävien tekijöiden vähemmän tunnetuissa mutta silti kaikkein merkityksellisimmissä teoksissa.

Teemaan kuuluvat elokuvat

KATMANDUN KIROUS (1969)

Les Chemins de Katmandou/Katmandus förbannelse

Toukokuun 1968 katkeroittama vasemmistonuori matkustaa maailman ääriin Nepaliin ja kohtaa toisen ideologisen hautausmaan: hippiparatiisi on muodostunut huumekoukussa pyristelevien kukkaislasten helvetiksi. Ajan valtimoon napakasti iskevä Katmandun kirous on häkellyttävän aliarvostettu tapaus ohjaajansa filmografiassa. ***

Lue lisää

WONDERWALL (1968)

Tirkistelijä/Tittaren

Antaudu ihmeseinälle, jonka raoista pilkottaa aistien salaperäinen vapaus... Brittipsykedelian uinuva klassikko Wonderwall tarjosi Birkinille ensimmäisen valkokangaspääosan valokuvamalli Penny Lanena, jonka räiskyvät sessiot degeneroivat naapurin professorin tirkistelysaukkoja poraavaksi runkkariksi. Ääniraita jammaa George Harrisonin sävelten tahtiin.

Lue lisää

HEVOSVARKAAT (1971)

Romance of a Horsethief/Hästtjuvarna

”Vain vallankumous on parempaa kuin elokuvien tekeminen,” summasi mustan listan legenda Abraham Polonsky rempseän epookkikertomuksensa kuvauksissa Kroatiassa. Valovoimaisimmillaan hehkuva Birkin symboloi työväenaatteen luonnonvoimaa veijaritarinassa, jossa puolanjuutalainen konikopla ryövää joukon tsaarin armeijan hevosia rajan yli Saksaan.

Lue lisää

CANNABIS (1969)

Sekä Jane että Serge kohoavat tähtiosiin tässä uutta, rosoista eurocoolia rakentelevassa thrilleripläjäyksessä, jonka pääpaino on pössyttelyn sijaan järjestäytyneen huumerikollisuuden kuvauksessa. Gainsbourgin ulvovat sähkökitarasoundit luovat potkua mafia- ja palkkamurhakuvioihin, jotka päätyvät unelmien ruumishuoneelle.

Lue lisää

PEPPUPANKKI (1975)

Catherine et Cie/Lätt på foten

Kapitalismin ja yksityisyritteliäisyyden rento menestystarina. Itseään suurempaa matka-arkkua tuskaisesti Pariisin kaduilla roudaava Birkin osoittautuu kunnianhimoiseksi brittiprostituoiduksi, joka ottaa haltuun alan hienoudet liike- ja sijoitustalouden säännöt opittuaan. Kompromissittomasta sanomasta vastaa esikoiskäsikirjoittaja Catherine Breillat.

Lue lisää

PITKÄ VAALEA PUNATUKKAINEN (1974)

La moutarde me monte au nez!/Den rödhårige blonde

Suominimensä voimin Pierre Richardin Pieni vaalea mustakenkäinen -komediahitin jatko-osaksi maalailtu elokuva kertoo tyttökoulun englanninopettajasta, joka joutuu moninkertaiseen liriin amerikkalaisen filmitähden sekä jatkokautta havittelevan pormestari-isänsä välillä. Minkä tahansa farssikuningas Claude Zidin elokuvan päätyminen arkiston sarjaan on sinällään jo tapaus.

Lue lisää

JE T’AIME MOI NON PLUS (1976)

Rillumareita ranskalaisittain… Eroottisen viha/rakkaus -dueton nimellinen filmatisointi, josta tuli ensimmäinen Gainsbourgin neljästä elokuvaohjauksesta. Truffaut’n diggailema kertomus liikkuu edistyksellisen biseksuaalisessa kokemusmaailmassa, Warholsupertähti Joe Dallessandron anaalipakkomielteiden tuodessa kokonaisuuteen traagillisuutta.

Lue lisää

RIKOS AURINGON ALLA (1981)

Evil Under the Sun

Kuolema Niilillä -menestyksen vanavedessä Peter Ustinovin paluu belgialaisdekkari Hercule Poirot’n rooliin näytti väistämättömältä, ja näin tulikin tapahtumaan kahdesti valkokankaalla ja kolmesti television puolella. Ensimmäisenä ja – tyylikkäimmin – jatkoa ehti filmata Kultasormi-mies Guy Hamilton, joka haali mukaan edellisen osan tähtikaartista vielä Birkinin ja Maggie Smithinkin.

Lue lisää

L’AMOUR PAR TERRE (1984)

Birkin ja Geraldine Chaplin muodostavat maanmainion rivetteläisen tiimin Célinen ja Julien ainesosien toisella kierroksella. Autio talo, tirkistelymentaliteetti ynnä maagiset hallusinaatiot järjestäytyvät tuoreeksi tarinaksi teatterin ja elämän – eletyn ja uudelleeneletyn – välisistä, kerroksittaisista suhteista.

Lue lisää

DADDY NOSTALGIE (1990)

Haikeamielinen kunnianosoitus Michael Powelille kertoo kuolevan isänsä (Dirk Bogarde viimeisessä osassaan) luokse vielä kerran matkustavasta, aikuistumaan kieltäytyneestä freelance-kirjailijatyttärestä. Birkinin kiitelty kypsän kauden hedelmä valmistui ohjaaja Tavernierin kanssa ”kurinalaisesti improvisoiden”.

Lue lisää

BOXES (2007)

Muistot ja kuoleman läsnäolo vaivasivat Birkiniä myös hänen ainoaksi jääneessä pitkän elokuvan ohjauksessaan ja käsikirjoituksessaan. Henkilökohtaisuus ja itsetunnustuksellisuus väreilevät tarinan yllä, jossa keski-iän kriisiin uppoavan naisen menneisyys kaivautuu esiin laatikkojen pohjalta löytyvien valokuvien ja muiden esineiden myötä.

Lue lisää