
Millimetrintarkasti suunniteltu, elämää suurempi ryöstö on lukeutunut valkokankaan peruskoukkuihin viimeistään Asfalttiviidakon päivistä lähtien, mutta vasta 1960-luvun letkeänkapinallinen huumori ja värikuvauksen glamour toivat konseptiin juuri sen oikean, hälventymättömän aromin. Rikkauksien tavoittelu ei ole koskaan jutun perimmäinen juju, vaan valokeila suuntautuu inhimilliseen yritteliäisyyteen ja tarpeeseen kavuta yli mahdottoman.