
Milanolaislähtöisen Marco Ferrerin (1924–1997) piti valmistua eläinlääkäriksi, mutta toisin kävi: elokuvakamerasta tuli hänen skalpellinsa ja terävin välineensä kulutusyhteiskunnan mätäpaiseiden puhkomiseksi. Kaikkien aikojen valkokangasprovokaattorina tunnettu euro-auteur flirttaili suurten tähtimenestysten ja kaupallisen potentiaalin kanssa, mutta veti aina maton alta kaikelta turvalliselta.
Teemaan kuuluvat elokuvat
ÄLÄ KOSKE VALKOISEEN NAISEEN (1974)
Touche pas à la femme blanche/Rör inte den vita kvinnanHistoriankirjojen sivut ovat liimautuneet yhteen farssifantasiassa, jossa omistava luokka hälyttää kenraali Custerin (Marcello Mastroianni) ja Buffalo Billin (Michel Piccoli) häätämään intiaanihipit pois modernin Pariisin keskeltä. Vietnamin sodan krapulavuosien tuote peilaa eurooppalaista hämmennystilaa amerikkalaisen populaarikulttuurin edessä.
VIIMEINEN NAINEN (1976)
La dernière femme/Den sista kvinnan/L'ultima donna”En ymmärrä naisia, minulla on maskuliininen sanasto, minut kasvatettiin maskuliinisessa kulttuurissa” (Marco Ferreri). Gérard Depardieu tuijottaa, vatkaa ja palvoo penistään koko elokuvan halki tässä viimeisen pysäkin toksisessa tunnustuksessa, jonka paljaan lihallinen todistusvoima ei voi olla päätymättä veriseen umpikujaan.