Milanolaislähtöisen Marco Ferrerin (1924–1997) piti valmistua eläinlääkäriksi, mutta toisin kävi: elokuvakamerasta tuli hänen skalpellinsa ja terävin välineensä kulutusyhteiskunnan mätäpaiseiden puhkomiseksi. Kaikkien aikojen valkokangasprovokaattorina tunnettu euro-auteur flirttaili suurten tähtimenestysten ja kaupallisen potentiaalin kanssa, mutta veti aina maton alta kaikelta turvalliselta.

Teemaan kuuluvat elokuvat

ITALIATAR JA RAKKAUS (1961)

Le italiane e l'amore/Italienskan och kärleken

Lyhyen espanjalaisuran jälkeen Marco Ferreri teki italodebyyttinsä tässä episodifilmissä, joka tuo yhteen yksitoista kiehtovaa menneisyyden ja tulevaisuuden nimeä: Giulio Questi, Florestano Vancini, Gian Vittorio Baldi, Francesco Maselli… Omassa osuudessaan Ferreri kohauttaa tiivistämällä aviorikoksen kuvaan pikkuvauvan otsalla kykkivästä raatokärpäsestä.

Lue lisää

ELÄMÄÄ MEHILÄISPESÄSSÄ (1963)

Una storia moderna – L'Ape regina/Le lit conjugal

Satiirinen tutkielma hyönteismäisestä avioliitosta, jossa mies joutuu syrjään välittömästi sillä hetkellä, kun on täyttänyt ainoan merkityksensä – uuden elämän siittämisen. Marco Ferreri sai heti ensimmäiseen täyspitkään italialaiseen elokuvaansa tähtivoimaa Ugo Tognazzin ja Marina Vladyn muodossa; näistä jälkimmäinen koppasi Cannesin näyttelijäpalkinnon.

Lue lisää

ILMAPALLOMIES (1965)

Break Up – L'uomo dei cinque palloni

Kuvaukset miesten perversseistä suhteista materiaan ja esineisiin ovat muodostaneet erään Marco Ferrerin tuotannon päälinjoista. Kertomus kontrollifriikistä ilmapallojen puhaltelijasta (Marcello Mastroianni) latistui tuoreeltaan jaksoksi episodielokuvaan Oggi domani dopodomani, mutta sinnikäs ohjaaja taisteli täyspitkän version ensi-iltaan vuonna 1968.

Lue lisää

DILLINGER ON KUOLLUT (1969)

Dillinger è morto

Marco Ferrerin pääteos on pieteettinen, näennäisen tapahtumaköyhä kuvaus virkamiehen (Michel Piccoli) lipumisesta väkivaltaan Dillinger-lehtileikkeen ja pistoolin inspiroimana. ”Porvariston henkisen tuhon ja itsepetoksen saagoja on usein kehitelty itsesäälintäyteisissä elokuvissa, Antonionin tapauksessa surumielisen romanttisesti. Ferrerin sävy on säälimättömän kova.” (Peter von Bagh)

Lue lisää

SUURI PAMAUS (1973)

La grande bouffe/Brakfesten

Ohjaajansa kuuluisimmassa ja selkeimmällä konseptilla aseistetussa elokuvassa painokas äijäkööri (Tognazzi, Noiret, Mastroianni, Piccoli) linnoittautuu maaseutuhuvilaan juodakseen, ahmiakseen, irstaillakseen ja piereskelläkseen itsensä kuoliaiksi. Skandaali Cannesissa pohjusti teoksen kaupallisen ja kriittisen menestyksen.

Lue lisää

ÄLÄ KOSKE VALKOISEEN NAISEEN (1974)

Touche pas à la femme blanche/Rör inte den vita kvinnan

Historiankirjojen sivut ovat liimautuneet yhteen farssifantasiassa, jossa omistava luokka hälyttää kenraali Custerin (Marcello Mastroianni) ja Buffalo Billin (Michel Piccoli) häätämään intiaanihipit pois modernin Pariisin keskeltä. Vietnamin sodan krapulavuosien tuote peilaa eurooppalaista hämmennystilaa amerikkalaisen populaarikulttuurin edessä.  

Lue lisää

VIIMEINEN NAINEN (1976)

La dernière femme/Den sista kvinnan/L'ultima donna

”En ymmärrä naisia, minulla on maskuliininen sanasto, minut kasvatettiin maskuliinisessa kulttuurissa” (Marco Ferreri). Gérard Depardieu tuijottaa, vatkaa ja palvoo penistään koko elokuvan halki tässä viimeisen pysäkin toksisessa tunnustuksessa, jonka paljaan lihallinen todistusvoima ei voi olla päätymättä veriseen umpikujaan.

Lue lisää

I LOVE YOU (1986)

Marco Ferrerille ominaiset obsessiiviset ja mielettömät objektiromanssit kohtaavat erään huipentumansa pääkansallisuudeltaan ranskalaisessa, ytimekkäästi nimetyssä elokuvassa I Love You. Christopher Lambertin tulkitsema ikävystynyt elämänhaahuilija poimii maasta yhtä lausetta toistelevan nukenpään – ja rakastuu siihen intohimoisesti.

Lue lisää

ALASTON SERKKU (1978)

Ciao maschio/Bye Bye Monkey/Min nakna kusin

Dino De Laurentiisin ja John Guillerminin King Kongille ehti ensimmäisenä tekemään jatkoa provokaattori Marco Ferreri. Apokalyptisessa New Yorkissa Gérard Depardieu ja Marcello Mastroianni löytävät WTC:n edustalta jättiläisapinan ruumiin ja tämän pojaksi otaksumansa simpanssin. Cannesissa palkittu surrealistinen satiiri ravistelee seksuaalisia stereotypioita.

Lue lisää

PIPICACADODO (1979)

Chiedo asilo

Tutkielma kasvatuksen roolista konformistisessa yhteiskunnassa. Nuori Roberto Benigni näyttelee luovaa ja epäsovinnaista lastentarhanopettajaa, joka ottaa asiakseen avata kommunikaatiokyvyttömän pikkupojan patoluukut. ”Täynnä leppoisaa spontaanisuutta, joka onnistuu olemaan samaan aikaan sekä hauskaa että tarkkanäköistä.” (John Pym)

Lue lisää

KAUPUNGIN KAUNEIN TYTTÖ (1981)

Storie di ordinaria follia/Stans vackraste flicka/Tales of Ordinary Madness

Ben Gazzara hoipertelee läpi elämänsä roolin jätteiltä, vanhalta viinalta ja hikisiltä panoilta löyhkäävässä Bukowski-filmatisoinnissa, jossa jo yksi selvinpäin suoritettu bussimatka on uroteko. ”Pelotonta riskinottoa – ei ehkä suurta taidetta, mutta elokuvan alastomuus kohoaa esteettiseksi voimaksi.” (Pauline Kael)

Lue lisää