
Modernistisen elokuvan yksi tärkeimmistä hahmoista ja italialaisen elokuvan suuri maestro, Michelangelo Antonioni kuvaili itseään neorealismin jälkeisen elokuvan mustaksi lampaaksi. Jo uran alkupuolella läsnä ovat pitkät kuvat ja arkkitehtoniset sommittelut, joiden sisällä kaihertaa keskiluokkaa riivaava sodanjälkeinen pahoinvointi. Eurooppalaisen elokuvan suuret tähdet Vitti, Moreau, Mastroianni ja Delon antavat kasvot nuoren porvariston eksistentialistiselle ahdistukselle, joka resonoi myös näinä epävarmuuden aikoina.