Kansa on puhunut! Kesän festarikauden kuumimpina viikkoina kysyimme yleisöltä, mitkä elokuvalliset konsertit kuuluvat sävel- ja esiintymistaiteen korkeimpaan kaanoniin. Äänestysvoittajat muodostavat elävän kokonaiskuvan siltä hedelmälliseltä rajavyöhykkeeltä, jolla kahden eri taiteenalan puhtaimmat suoritukset ja mestarillisimmat tekijät kohtaavat. Koska kyse on liian hienosta asiasta tullakseen dempatuksi, olemme kääntäneet top-kymppimme – yhteentoista!

Teemaan kuuluvat elokuvat

JIMI PLAYS MONTEREY (1986)

Cinéma véritén rokkisiiven ylin maestro oli D. A. Pennebaker, jonka dokumentointi vuoden 1967 Monterey Pop Festivaleilta lukeutuu niin populaarimusiikin kuin elokuvataiteenkin keskeiseen historiaan. 1980-luvulla Pennebaker laski levitykseen dokumenttia varten kuvaamansa – mutta sen loppuedittiin lyhentämänsä – Jimi Hendrixin kitaranpolttokeikan koko kestossaan. 77 ääntä (7. sija).

Lue lisää

JAZZIN JUHLAA (1959)

Jazz on a Summer's Day/Festival i jazz

Nykyaikaisen konserttielokuvan alkufanfaari. Valokuvaajamestari Bert Sternin ja armenialaiseksentrikko Aram Avakianin heleänilmava taltiointi vuoden 1958 Newport Jazz Festivaleilta näytti maailmalle, että amerikkalaisen musiikin ja musikaalin ilo oli mahdollista tavoittaa ilman Hollywoodin käsikirjoituksia ja jähmettynyttä koneistoa. 82 ääntä (6. sija).

Lue lisää

STOP MAKING SENSE (1984)

”Konserttielokuvien Citizen Kane” löytää uuden visuaalis-akrobaattisen vaihteen jokaiseen numeroonsa, ja muotoutuu sanattomaksi, pinnan alla kuplivaksi thrilleriksi bändin jäsenten välisistä suhteista ja jännitteistä. Talking Heads ja Jonathan Demme räjäyttävät sumuverhon rokin päähänpinttymien yltä tarjotakseen yleisölle kaikkien aikojen parasta meininkiä. 114 ääntä (3. sija).

Lue lisää

THE BAND IN CONCERT – THE LAST WALTZ (1978)

The Last Waltz

Scorsese oli ensimmäinen ykkösrivin näytelmäelokuvaohjaaja, joka ”laskeutui alas” konserttifilmipuuhiin – lopputuloksena kulttiklassikko ja lajityypin puhkeaminen täyteen salonkikelpoiseen kukkaansa. Puolet rock’rollin hall of famesta piipahtaa lavalla, kun The Band jättää ikimuistoiset jäähyväisensä San Franciscossa vuoden 1976 kiitospäivän konsertissa. 71 ääntä (9. sija).

Lue lisää

ZIGGY STARDUST AND THE SPIDERS FROM MARS (1979)

David Bowien avaruusmieshahmon viimeiseksi paljastunut konsertti Lontoossa kesällä 1973 antaa Pennebakerille mahdollisuuden keskittyä olennaiseen: riipiviin esiintymisiin maailman reunalta, pimeydessä psykedeelisesti välkkyvän yleisön intohimoon. Attraktiivinen backstage-materiaalikin pidetään ilmaisevassa minimissään alan pienessä, hallitussa mestariteoksessa. 147 ääntä (1. sija).

Lue lisää

WOODSTOCK: THE DIRECTOR’S CUT (1994)

Sen kaikkein myyttisimmän superfestivaalin Oscar-laakeroitu elokuvataltiointi sai uusintaensi-illan laajennettuna ohjaajan versiona vuonna 1994. Mikäli jäit kaipaamaan mm. Janis Joplinin, Jefferson Airplanen ja Canned Heatin osuuksia pari vuotta sitten Reginassa esitetystä originaaliversiosta, niin tällä kertaa ne kaikki ovat mukana! 107 ääntä (4. sija).

Lue lisää

PINK FLOYD: LIVE AT POMPEII (1971)

Tuonpuoleista eksentrismiä tarjoileva tulivuoritunnelmointi istuttaa historian johtavan progebändin autiolle roomalaiselle amfiteatterille ilman yleisöä. Muinaisille kivivalleille kaikuva konsertti nähdään alkuperäisenä hieman yli tunnin mittaisena versiona – ilman ohjaajan sittemmin lisäämää haastattelu- ja digisatelliittikuvastoa. 130 ääntä (2. sija).

Lue lisää

BUENA VISTA SOCIAL CLUB (1998)

Ry Cooderin ja kumppanien kasaanhaalima, vuosikymmenten takaisten kuubalaisstarojen kokoonpano sai arvoisensa elokuvallisen ikuistuksen, kun Wim Wenders dokumentoi ryhmän studioalbumin syntyvaiheet sekä sen ensimmäiset konsertit Amsterdamissa ja Carnegie Hallissa. Musiikin ohella pääosassa on kaunis vetoomus turhien rajoitusten ja vihollisuuksien purkamisen puolesta. 65 ääntä (10. sija).

Lue lisää

LOU REED: BERLIN (2007)

Berlin: Live at St. Ann's Warehouse

Lou Reedin kolmas sooloalbumi Berlin oli ollut ilmestyessään vuonna 1973 katastrofi niin myyntitilastojen kuin kritiikkienkin valossa. Vasta yli kolme vuosikymmentä myöhemmin taiteilija uskalsi palata kirotun materiaalinsa pariin kulttuurin moniottelijan Julian Schnabelin tukemana, lopputuloksena intensiivinen konserttisarja St. Ann’s Warehousessa Brooklynin sillan kupeessa. 61 ääntä (11. sija).

Lue lisää

LED ZEPPELIN – LAULU JÄÄ PYSTYYN (1976)

The Song Remains the Same/Led Zeppelin - The Song Remains the Same

Härmäläinen käännösnimi on ehkä legendaarisen dorka, mutta muuten tämä outoja unijaksoja Led Zeppelinin heinäkuun 1973 Madison Square Garden -esiintymisiin miksaava kokonaisuus hohkaa omaa, mastodonttimaista tenhoaan. KAVI:n arkistokopio lisää soppaan omat pippurinsa komeiden magneettistereosoundien ja tussattujen filminaarmujen muodossa. 88 ääntä (5. sija).

Lue lisää

PRINCE: SIGN ’O’ THE TIMES (1987)

Prince kuunteli vain itse tekemäänsä musiikkia – vaan miten lienee, katseliko hän ainoastaan itseohjaamiaan elokuvia? Sign ’O’ the Times haastaa Stop Making Sensen aikakautensa dynamiittisimpana lavataltiointina, ja merkitsee pop-kuninkaallisen ainoaa ohjaajana signeeraamaa konserttifilmiä. Sarjamme ympyrä kiertyy umpeen pisteessä, jossa muusikosta tulee täysikasvuinen elokuvantekijä. 72 ääntä (8. sija).

Lue lisää