PINGVIINIEN MATKA (2005)

Parhaan dokumenttielokuvan Oscarin voittanut Pingviinien matka kertoo keisaripingviinien vaelluksesta Etelämantereen jäätiköille. Dokumentin ja fiktion rajamailla liikkuva tarina on dramatisoitu kertojaäänillä, mutta ansiokas myös dokumenttina. Ennennäkemätön materiaali avaa näkymän pingviinien elämään maailman kylmimmässä kolkassa ja muistuttaa elämän arvokkuudesta.

***

Jos joku olisi etukäteen veikannut, että dokumenttielokuva pingviineistä olisi muodostunut valtaisaksi kansainväliseksi blockbusteriksi, veikkaajaa olisi epäilemättä pidetty hulluna. Mutta Etelämantereen keisaripingviinien vaellusmatka ylängölle pariutumaan ja pesimään vetosivatkin. Selviytymistarina jossa valitaan puoliso ja suojellaan yhtä ainoata munittua munaa viimassa ja pakkasessa oli kuin olikin ihmismieleen vetoava tarina elämästä ja luonnon kiertokulusta.

Ohjaaja Luc Jacquet ei säästellyt vaivojaan. Kuvausryhmineen ohjaaja vietti kaikkiaan 13 kuukautta Etelämantereella Terra Adéliella. Vaikeissa olosuhteissa työskennelleet tekijät olivat hienotunteisia ja siis eettisiä – se on nykyisin eläin- ja ihmisdokumenteissa tärkeää – ja kärsivällisiä, mikä yleensä palkitaan. Eläinhuumori on purrut aina ja juuri tässä koomisuudessa on yksi menestyksen salaisuuksista. Jälleen kerran. Villin elämän varjopuolet, vaarat ja kuolema, ovat yhtäaikaisesti läsnä aina. Se tuo tarvittavan dramatiikan.

Mutta menestyäkseen täytyi rakentaa uusi sapluuna. Pingviinien marssi ei ole suinkaan perinteinen luontodokumentti. Dokumentaarinen kuva-aineisto on upotettu fiktiiviseen tarinaan, jonka kolme näyttelijää tulkitsee.

Elokuvan musiikki on Helsingissäkin hieman ennen elokuvan esiintymistä konsertoinut Émilie Simon. Kuten Päivi Kärkkäinen arvostelussaan häntä luonnehti, muusikko on ”seireenin äänellä siunattu ranskalainen laulaja-lauluntekijä, jonka elektroninen musiikki luo ylevää tunnelmaa elokuvan hauraaseen, jäiseen maailmaan”.

Elokuvan ideologinen rakenne on konservatiivinen, perhettä sublimoiva, eikä kriittisiä arvioita liiasta inhimillistämisestä ja dramaattisuushakuisuudesta ole vältelty. Silti lähes jokainen katsoja tunnistaa ja tunnustaa kultamunan, pingviinien taian.

– Jari Sedergren 17.4.2007